Vähän semmoinen olo että. Hei! Mähän elän! Vähäsen hullunkurinen olo, mutta mikäs siinä.

Olen nukkunut niin paljon tämän viikon aikana etten saa varmaan unta kuin vasta ensi vuonna. Aika kivaa. Kirjoitan ehkä koko yön huonoa runoutta.

Ja kuuntelen sellaista musiikkia joka saa koko vartalon leijumaan (niinkuin ilmapallot, tiiätte varmaan) ja yhtä sellaista biisiä josta muistan vaniljajäätelön ja kesän ja rikkiraapiutuneet tennarit. Enpä olisi koskaan uskonut miten kova ikävä tätä kesää voisi tulla! Mutta hyvä näin.

Tosi erityisen hyvä just näin.