lauantai, 20. syyskuu 2008

ilmapalloefekti

Vähän semmoinen olo että. Hei! Mähän elän! Vähäsen hullunkurinen olo, mutta mikäs siinä.

Olen nukkunut niin paljon tämän viikon aikana etten saa varmaan unta kuin vasta ensi vuonna. Aika kivaa. Kirjoitan ehkä koko yön huonoa runoutta.

Ja kuuntelen sellaista musiikkia joka saa koko vartalon leijumaan (niinkuin ilmapallot, tiiätte varmaan) ja yhtä sellaista biisiä josta muistan vaniljajäätelön ja kesän ja rikkiraapiutuneet tennarit. Enpä olisi koskaan uskonut miten kova ikävä tätä kesää voisi tulla! Mutta hyvä näin.

Tosi erityisen hyvä just näin.

keskiviikko, 10. syyskuu 2008

Coldplay - Fix You

Tiesittekö että rakastan vähäsen jäähalleja. Ja vesisadetta, oikeasti, ja sitä kun kengät sanovat hörps hörps kun astuu eteiseen. Lits läts.

Tänään olin menossa kuntosalille, ja perässä tulikin sitten kainalosauvojen kanssa joku poika. Näytti niin epätoivoiselta yritykseltä että pidin sille ovea auki ja se sanoi kiitos ja kuntosalilla se hymyili minulle monestikin, peilin kautta ja ilman. No aww. Olenkos säälittävä.

Harmi että en ole edes kieroon katsottuna hyvännäköinen. Tai kaunis. Mutta ei se mitään, kai.

Huomiseksi on luvattu sadekuuroja.

keskiviikko, 27. elokuu 2008

Ei otsikkoa

Ei minulla oikeastaan ole nyt paljoakaan sanottavaa. On elokuun loppu, pieni kaipuu ja käyttämättömyyttään rohtuneet huulet. Ja hurjasti kirjavia tunteita, sateenkaareksi asti.

Niin että poika. Kysyisit joskus, ketä ajattelen kun hymyilen vähän vinoon enkä tiedä kuinka päin olla. Tiedän mitä vastaisin.

maanantai, 25. elokuu 2008

Aerosmith - Dream On

Jos minulta olisi koskaan ikinä kysytty, mikä minä tahtoisin olla. Jos olisi kysytty. Niin. Olisin ehdottomasti vastannut että ikkunalauta, vakaa ja tumma, juuri sopivan viileä koskettaa. Minuun nojailtaisiin rennosti haukotellen, minua siveltäisiin hieman hermostuneena jotakuta tärkeää ihmistä odotellessa. Kerran viikossa joku pyyhkisi minun pinnaltani siihen kerääntyneen pölyn, useimmiten hellästi mutta joskus myös hieman huiskaisten; tiedättehän te millainen on siivoajan malttamaton mieli. Joskus harvoin, kesäaamuisin, joku jättäisi ikkunan auki ja tuntisin tuulen pienen vireen koko päivän pinnallani. Hiuksiansa harovat tytöt ja hymyilevät pojat, jopa kiireiset miehet ja naiset pysähtyisivät huojentuneena eteeni nauttimaan pienestä viilennyksestä, nojaisivat kyynerpäillään minuun ja katselisivat kaunista maisemaa melkein kuin näkisivät sen ensimmäistä kertaa. Huomaisivat minussa pienen roskan ja nyppäisisivät sen huolettomasti lattialle. Olisin onnellinen.

Miksi minä sitten en ole onnellinen nyt? Niin. Vaikka saan olla ihminen ja saan tuntea kaikkia tunteita, olla surullinen ja vähän väsynyt ja tyytyväinen ja hämmentynyt. Ja suunnattoman rakastunut.
 

lauantai, 23. elokuu 2008

Ei otsikkoa

No niin. Kuumetta 38.6 ja pitäisi tästä ehkä mennä nukkumaan. Olen aivan varma etten saa kuitenkaan unta, ja jos saankin niin heräilen vähän väliä koska uneni ovat sekavia ja lakanat nihkeät hiestä. Ja peitto kietoutunut kaulan ympärille tai jotain vastaavaa. Kuinkahan monta ihmista vuodessa muuten kuolee nukkuessaan, kuristuu peittoonsa? Hmm.

Ehkä todennäköisempää on että hukun kyyneleisiini. Enkä osaa olla.